Juhlat juhlittu ja arkeen palattu

 Juhlat on nyt juhlittu ja arki koitti. Onneksi vaan hetkeksi, sillä huomenna jätetään isi ja lapset viettämään vaihteeksi laatuaikaa keskenään kun tämä mamma suuntaa kohti Tallinnaa ja sen houkutuksia. Jos vihjaan että matkaseurueena on joukko muita ompeluun hurahtaneita, ei lie yllätys kellekään että Karnaluks siintää silmissämme?

Muumifaneille muumeja

Nyt kuitenkin katse vielä hetkeksi juhliin, sillä sain kun sainkin sankareille itse tehtyä päälle, vaikka tokihan se piti viimetippaan jättää!

Neiti sai ylleen Ikasyrin palloja. Kaavana Ottobren Autumn Roses koossa 86 ja se olikin suoraan melko sopiva. 

 

Piilovetoketjun tilalle laitoin pitsivetoketjun ja vyötärölle solmin vyön peittämään pientä väljyyttä yläosassa.

 

 

Pojalle ompelin peruspaidan, johon silityskalvoilla askartelin kravatin. Tietenkin onnistuin sulattamaan kuvaa liikaa ensimmäistä kertaa ikinä ja reunasta muovi vähän levisi yli rajojen. Päätin kuitenkin jättää asian huomiotta, sillä tätä paitaa ei välttämättä kovinkaan montaa kertaa tulla käyttämään ja ei tuo reuna pahasti silmille hyppää jos ei tiedä katsoa. Sitäpaitsi elohiiremme tuskin päästää ketään paitaansa tarpeeksi läheltä tutkimaan!

Farkkujen kaavankin löysin Ottobresta (mallia en nyt tähän hätään muista) ja kankaan otin lopulta oman kaapin kätköstä useamman virhetilauksen jälkeen. Jo kaavojani leikellessä kiinnitin huomiota kapean näköisiin lahkeisiin ja leikkasin reilummat saumavarat varmuudeksi. Ja hyvä niin, sillä kaava osottautuikin todella kapeaksi! Vaippavaraakaan ei kaavassa ollut, joten jouduin lisäämään valmiisiin housuihin vielä resorin vyötärölle lisää korkeutta tuomaan. Tämä ratkaisu osottautuikin hyväksi ja housut istuivat päällä hyvin. Sen verran napakat nämä kuitenkin  on, että taidan etsiä näille pienemmän (tai vaipattoman) käyttäjän jatkoa ajatellen.

Tyynyjen päivitystä

 Löysin koneen kätköistä kuvat meidän sohvatyynyistä, jotka ompelin jo joskus tammikuussa.

Ikeasta pisti silmään tuo pöllötyyny, vaikken pinkistä niin välitäkään. Talven jäljiltä olohuoneemme oli hyvin väritön ja niinpä tuo tyynynpäällinen tarttui mukaani. Ja koska kotona odottavat muut tyynynpäälliset eivät enää sattuneet uuden kanssa yhteen, ostin myös pätkän paksua raidallista puuvillaa.

Hetken kangasta pyöriteltyäni päätin tehdä toiseen tyynyyn suorat ja toiseen vinot raidat. Kiinnitys on kam-nepeillä ja päälliset ovat näin helposti irritettavissa uusien tuulten puhaltaessa kodissamme. Hyvä niin, sillä tänään ostin verhokankaat, jotka eivät tietenkään sovi mitenkään näihin päällisiin ;)

Lopun kankaan käytin toalet-pussukkaan (josta ei tosin ole kuvia). Sitä minun matkatöissä viikot ahertava mieheni oli tovin jos toisenkin saanut odotella, mutta vihdoin sen sai ja pussukka pääsikin suoraan kovaan käyttöön.

Äitin muruset

 Niin se vaan aika kuluu ja meilläkin ollaan jo kaksi vuotiaita (tai jos tarkkoja ollaan niin ei ihan vielä, vasta illalla)! Äitin vauvat! Samaan aikaan katson lapsia haikeudella ja muistelen pieniä tuhisevia nyyttejä kun taas toisaalta iloitsen päivä päivältä isommista ja taitavammista lapsista. Tähän väliin kuuluu todeta kaikkien vanhempien huulilla aika ajoin oleva kysymys: Mihin tämä aika oikein katoaa?

Synttäreitä juhlitaan kunnolla vasta tulevana sunnuntaina ja siiheksi täytyisi tämän äidin ehtiä tehdä vielä yhtä ja toista. Muunmuassa lasten juhlavaatteet ovat vielä paininjalan alla, mutta ei hätää, viimetippa on minun paras kaverini tai ainakin hyvä hoputtaja jos ei muuta!

 

Eilen juhlittiin jo ensimmäinen osa synttäreistä ystävien kesken ja sitä varten askartelin coctailtikuista pieniä viirejä. Nämä osottautuivatkin suuriksi suosikeiksi eritoten neidin mielestä ja näitä kanniskeltiin koko päivä vaalien kuin kalleinta aarretta.

Lahjojen makuunkin on jo päästy, kun muutama viikko sitten hain postin huomasta lapsille omat Puky-potkupyörät jotka mummo ja ukko lupasivat synttärilahjaksi ostaa. Tyttö otti pyörän heti omakseen ja tykkää sillä potkutella tietä edes takaisin.

 Poika totesi pyörän olevan turhan kiikkerä ja vaihtoi menopeliä kesken harjoittelun. Tällä meno oli oikein sujuvaa ja isikin sai tutustua pyörään kantamalla sen takaisin kotiin ;) Mutta ehkä poikakin vielä hieman mietittyään kokeilee uudelleen, jos ei ennemmin niin ainakin myöhemmin. Selvästi erottuu luonne-erot tässäkin asiassa, tyttö on rohkeampi kokeilemaan uutta kun taas poika tarvitsee hetken asian sulatteluun.

Koska meillä ei juhlimista jätetä vain lapsiin vaan myös vanhemmilla on syntymäpäivät lasten kanssa samassa ryppäässä, on minuakin jo lahjottu. Tästä ihanasta panda-pussukasta ja lasten saamista ihanuuksista löytyy lisää tietoa Marjon MadeByMade -blogista :)