keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Sammakkomaista



Kiitos töihinpaluun, olen sairastellut parin kuukauden aikana enemmän kuin koko kotonaoloni aikana yhteensä. Koska veto on ollut pois, ei ompelemaan ole jaksanut nousta, mutta eihän sitä nyt ihan toimettomnana sentään äiti-ihminen osaa olla. Niinpä tartuin virkkuukoukkuun ja virkkasin kaapista löytyneistä jämälangoista ihastuttavalle kummipojalle osaksi ristiäislahjaa sammakon. Ohjeen löysin netistä (voin kaivella osoitteen jos joku haluaa, nyt en jaksa).

Askartelinpa jopa kortinkin kun kulutin lasten kanssa toipilaspäivää askarrellen. Ihanaa huomata että lasten kanssa voi nykyään tehdä jo vaikka mitä! Yksi päivä juuri ihmettelin kun lapset piirsivät ja värittivät värityskuvia pitkälti yli toista tuntia ihan ilman tappeluita. Noh, myönnettäkööt että ihan ei jokapäiväistä herkkua tämä vielä ole, mutta suunta on ehdottomasti hyvä!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Syksyn vaatepulaan

Kelit kylmenivät ja oli pakko alkaa hommiin. Pienellä avustuksella (lue: vihjailulla) lapset saivat valita kankaat omiin pipoihinsa. Kaupan päälle vielä tuubihuivit ja siinä se. Ja kylläpä tuli muuten tykätyt! Meillä ei lähdetä mihinkään ilman näitä ja kaiken huippuna pojan setti toimi eilen jopa rakkaan uninallen korvikkeena kun nalle unohtui kotiin!


Nyt muuten saattaa hieman harmittaa, sillä tapani mukaan saksin pipot summissa enkä kaavoja piirrellyt. Vihaan pipojen ompelua ja monien yritysten jälkeen olen joutunut aina pettymään kun koskaan en tahdo onnistua oikeanmallista saamaan aikaisiksi. Mutta! Nyt sen tein, ja vieläpä kaksin kappalein! Lapsilla on vihdoin juuri oikean kokoiset ja malliset pipot ainakin tämän syksyn.

Itsellekin ompelin samanmoisen setin. Kiire oli kuitenkin kova ja kuva jäi nappaamatta. Samaa perushuttua nekin, pipo ja kaksi tuubihuivia. Kaksi siksi, että toinen on saman mallinen kuin lapsillakin ja mahtuu siten kivasti korkeammankin kauluksen alle ja toinen ns.kaupunkiversio kolmesti kaulan ympäri kiepautettavana (alla kuva pojan kaulassa).


Pöllöhupparia poika kävi nykimässä jo moneen otteeseen keskeneräisten pinosta. Vihdoin laiska äiti sai helmankäänteenkin ommeltua ja poika sai hupparin käyttöönsä. Jonkin ihme mokan tein kankaita leikellessäni ja kaula-aukosta tuli melko iso, mutta eipä tuo menoa tuntunut haittaavan.


Raitahousut tein Saimien kaavalla mutta korvasin vyötärökuminauhan resorilla ja pidensin+kavensin lahjeresoreita reilusti. Kasvunvaraa on vaikka suurempaankin kasvupyärhdykseen, mutta pitkien resoreiden avulla housut kestävät hyvin pois jalan alta ja on siis jo nyt kovassa käytössä. Toki jos ylimääräinen pituus haittaa, resorit on mahdollista myös kääntää kaksinkerroin.


Peruspaita tähdistä. Kanttauksen tein Mutturallan ohjeilla hieman erilailla kuin normaalisti, mutta unohdin tietysti kuvata sen. Täältä voit kuitenkin käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen (päärynä paita). Mielestäni tosi kivaa vaihtelua ainaiseen kanttaamiseen, tulen varmasti jatkossakin käyttämään samaa tapaa.


Tyttö valitsi kankaan kaapista ja totesi että tästä tulee hänelle mekko. Mitäpä siihen pystyy äiti muuta vastaamaan kuin että tulossa on? Ei sillä, mekkoa tästä oli suunniteltukin ja sen takia pituuttakin onneksi oli kankaalla riittävästi.


 Kaava on tuttuun tapaan suloinen sekamelska, Hoopsista lähdin liikkeelle ja jäljelle jäi lopulta hihan pyöriöt ja rypytykset. Lopputulos sisältää jälleen kerran sen kuuluisan kasvunvaran, mutta onneksi lapset tuppaavat kaikki kasvamaan, eli ennemmin tai myöhemmin mekko on varmasti käyttäjälleen sopiva.


Loppuun vielä poseeraus jonka saan joka kerta pyytäessäni lapsia malleiksi. Sen siitä saa kun kerran erehtyi pyytämään halia kuvausten lomassa ;)

perjantai 3. lokakuuta 2014

Rotinat

 Käytiin lasten kanssa nuuhkimassa vauvantuoksua alkusyksystä ja pitihän sitä jotain viemisiäkin keksiä. Ja koska ilman omatekoisia lahjuksia ei toisen ompeluharrastajan tulokasta voi tietenkään lähteä ihailemaan, oli laitettava koneisiin vauhtia.


 Housuista tuli söpöt jo kokonsa vuoksi ja hyvä niin, sillä mitään kikkailuja niihin en tehnyt. Bodyn kanttaukset ja nepparit vastustivat kovasti ja mietinkin ilkeänkö koko tekelettä edes viedä mukanani. Aika oli kuitenkin hyvin rajallinen joten totesin että bodyn on kelvattava jos en tahdo kiepata mennessäni h&m:n rekkien kautta.


Erityisen paljon jäi häiritsemään nuo nepparit, sillä pienet rangasnepit olisi olleet huomattavasti keveämmän näköiset. Lukuisien yritysten jälkeen oli kuitenkin luovuttava niistä kun ne toinen toisensa perään irtoilivat juuri kun olin saanut ne paikoilleen laitettua. Mutta hei, kiinnitetään puutteiden sijaan huomiota kohdistukseen! Jokin sentään onnistui, nappirivistön katkaisema pingviini on sentään kohdallaan :) 

Ja eipä unohdeta nougatpullia jotka edellisenä iltana yhdessä lasten kanssa (!!) työpäivän jälkeen pyöräytin, hyvä ruoka, parempi mieli - eikö vaan? ;)

tiistai 26. elokuuta 2014

Arki ja terapiaompelua

Arki astui meille kun äiti pakkasi laukkunsa ja lasten päiväkotireput ja suuntasi kohti työpaikkaa yli 2,5 vuoden kotonaolon jälkeen.


 Melkoista rytinää on ollut ja kaiken kiukun, ikävän ja väsymyksen keskellä ompelut ovat jääneet jos nyt ei kokonaan niin ainakin hyvin vähälle. Yhtenä iltana pikkukakkosen ohessa ompelin kuitenkin tarveompeluna neljä yökkäriä ei niin mieluisista kankaista.


Todellisia terapiaompeluita olivatkin, sillä yhteenkään näistä en käyttänyt ompelukonetta laisinkaan vaan surautin kaiken saumurilla. Rakastuin täysin ajatukseen valmiista vaatteista pelkällä saumurilla ilman oikean väristen lankojen kanssa puljaamista ja aion jatkossakin ommella ainakin yökkäreitä samalla tyylillä, ehkä jopa päivävaatteitakin joskus!
 

Tykkään lopputuloksesta, samoin lapset! Näitä tulee ehdottomasti lisää, helppoa, nopeaa ja kaupan päälle vielä saa vajutettua epämieluisien kankaiden pinoa (kuka niitäkin tänne hankkii?!).

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Vauvalahja

 Miehen sisko kysyi jo hyvissä ajoin josko voisin ommella hänen tulevalle kummitytölleen jotain rotinoita. Lupasin.


 Ompeluprojekti aloitettiin jo ennen tytön syntymää kun varmuutta sukupuolesta ei ollut. Miehen sisko sitten valitsi limen tähtikankaan ja juuri kun ehdin palat leikata, kuulin että tyttö oli syntynyt. Vetoketjuksi olin jo ostanut valkoisen, mutta vaihdoin suunnitelmia lennosta koska haalari oli minusta liian poikamainen ja kipaisin ostamaan uuden pinkin vetoketjun. En tiedä tuoreista vanhemmista mitään, mutta kyllä minä tämän olisin omalle tyttärelleni voinut pukea.


Haalarin malli on ottobresta (koko 68cm) ja vuoritukseen katsoin mallia Kaavoista Viis -blogin mahtavasta ohjeesta. Kiitos vaan Hannalle selkeästä ohjeesta! :) Kyllähän minä noita vuorillisia haalareita olen ennenkin ommellut, mutta monilta aivojen nyrjähdyksiltä selvisin kun ei tarvinnut vanhoja muistijälkiä kaivella esiin hyvän ohjeen myötä.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Koska on kesä!

Peruspertsaa, sitä niin tylsää mutta tarpeellista!


Tästä tykkään, samoin tyttö. Luulin että kangas on liian hempeä meille, mutta väärässä olin. Pelkäsin myös yöpukufiilistä, mutta joko olin siinäkin väärässä tai olen hyvin pystynyt unohtamaan sen. Runsas kuosi joten mallina pelkää t-paita pidennetyllä ja levennetyllä helmalla.


Jämäpaloja yhdistelemällä syntyi t-paita akuuttiin paitapulaan.


Tähän jossain aiemmassa postauksessa jo viittasinkin. Peruspaitaan tereet ryhtiä tuomaan.


Lisää helpotusta paitapulaan bambeilla ja työkaluilla. Viimeiseksi mainittuun ostin muuten Tyyne-Esteristä kankaan, kannattaa käydä kurkkaamassa jos Lappeenrannassa liikkuu! Myös niiden jotka eivät itse ompele, sillä toinen toistaan ihanempia valmiita vaatteitakin sieltä saa ostettua :)


Keväällä tarvittiin pipot. Ja sittemmin huomattiin ettei ne jääneet kesälläkään helteiden viiman purressa käyttämättä. Tarkoitukseen tilasin pandoja, sillä kyllä nuo vaan ovat suloisia! Tytöllä vuorina punaiset tähdet, pojalla limet. Jätin ne hieman näkyviin ilmettä tuomaan.


Ja koska pipoista jäi yli, tein paidan. Valkopohjainen kangas kaksivuotiaalla, loistovalinta... (ja loisto kuva, paita tuntuu viihtyvän likapyykkikorissa joten sen kuvaaminen on mahdotonta silloin kun sen muistan, tämä löytyi reissukuvien seasta)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pitkästä aikaa SaVaWay (x2)!

Pitkään aikaan en ole veivaillut, mutta nyt jokunen viikko sitten tilaisuuden tullen klikkailin yllätyspaketin. Mietin huolella ettei perjantaina ole mitään ja painoin tilaa. Noh, vähän on kotiäidin päähän luottaminen, sillä seuraavana päivänä muistin meille tulevan vieraita perjantai-iltana!

Vähän jouduin siis varastamaan, mutta aikarajojen sisällä (ja parin kaksvivuotiaan avustuksella) sain kuin sainkin jotain valmista.

Paketin avatessani vastaan tuli ensin epätoivo: mitä ihmettä ompelen meille mielestäni aivan liian retrosta kankaasta? Vaikkei kangas iskenytkään, sain mielestäni ihan kiva lopputuloksen aikaan ja uskon että mekkoa tulee tytöllä käyteyttyä paljonkin kesäisten ilmojen saapuessa.

Reilu viikko sitten ylläripaketti tilattiin Ikasyrilta ja koska kyseisestä kaupasta kovasti tykkään, en voinut vastustaa kiusausta tälläkään kertaa. Perjantain koittaessa paketista paljastui Neiti Tomera -jerseytä.


Kangas ei moneen tuntiin hiiskunut minulle mitään, vaikka yleensä kankaat huutavat käyttötarkoitustaan kovaan ääneen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tekemään neidille hupparin, sillä halusin yrittää tehdä jotain muuta kuin yöpuvun (mikä tuosta värimaailmasta minulle tuli mieleen).


Ompeluvaiheessa kaikki meni pieleen. Luovutin siinä vaiheessa kun tajusin käyttäneeni hupparissa vääränlaista vetoketjua ja jätin koko tekeleen odottamaan uutta intoa (ja vetoketjua). Ensimmäistä ei koskaan tullut, mutta pakotin kuitenkin itseni ompelemaan hupparin loppuun. 


 Periaatteessa se on kai ihan ok ja saattaa tulla myös käyttöön ainakin kun kaikki muut hupparit ovat pesussa, mutta ompelujälki on aivan karmeaa katsottavaa. Ja tiedättehän, jos joku tökkii se tökkii loppuun saakka. Niin myös tämä.


Tulipa kokeiltua sitten myös tällainen savaway kun työ ei valmistunut määräajassa. Onnittelen silti itseäni siitä että ylipäätään sain tämän tehtyä loppuun suuresta vastustelusta huolimatta!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sekalaisia arkistojen kätköistä

Koneen syövereistä löytyi kuvia tuotoksista joita en muista esitelleeni aiemmin. Tässä siis muutamat niistä.


Käytiin keväällä ompeluporukalla Tallinnassa ja eihän sieltä kaapista mitään päällepantavaa löytynyt! Viimetingassa kokosin sitten mustasta trikoosta ja pitsistä t-paidan, josta kankaan vähyyden takia tuli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuitenkin ylipitkät topit pelastavat ja tuleepa samalla kivasti vähän väriäkin tarpeen mukaan! Ja tarvitseeko erikseen mainita, ettei nämä väsyneet äiti-ihmiset mihinkään hyteistänsä/huoneistansa poistuneet vaan vetivät peiton korviin ja antoivat biletysvaatteiden huilata rauhassa matkalaukun syövereissä? Mutta tulipahan silti tehtyä, ehkä minäkin vielä joskus hurjaksi heittäydyn ja puen tämän päälleni vaikka sitten vaan lasten iloksi jos ei muuta.


Takana on pisarahalkio niskassa ja mustan trikoon päällä kulkee koko matkalla tuo pitsi.


Tein sen! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? No, tätä ei siis juurikaan enää tarvinnut tuolla periaatteella enää tehdä, sillä olen ollut neulatyynyn tarpeessa luultavasti yhtä kauan kuin harrastukseni on kestänyt ja sitä aina tasaisin väliajoin suunnitellutkin. 

Aiemmin neulatyynyn virkaa toimittanut kellontyyny (tiedättekö, sellainen jonka ympärillä kello on kaupasta ostettaessa) pääsi ansaitsemalleen eläkkeelle kun vihdoin sain tehtyä tämän keväisen kukkasen. Ja hyvä niin, sillä sieltähän ne vanhan tyynyn sisuksista löytyivät minun kadonneet silmäneulatkin! Koska hiustenleikkuuta ei ollut tiedossa, tämä on syönyt sisäänsä teräsvillaa. Jostain luin että sen pitäisi pitää neulat terävinä.


Pari peittoakin olen jossain vaiheessa ehtinyt ommella kun alueemme ompelijat lupautuivat ompelemaan kaikille tämän alueen syntyville monikoille omat peitot. Enhän minä tuplien äitinä voi moisesta kieltäytyä ja tovin kaappejani kaiveltua löysinkin sopivat kankaat näihin. 

Kuvassa peitot ovat ruttuistakin ruttuisemmat vaikka uskokaa tai älkää, minä silitin nämä! Jostain syystä vain kuvauksen ja silityksen välinen aika venyi kuukausiksi ja peitot saivat pyöriä tuolin selkänojalta toiselle. Nyt nämä on kuitenkin toimitettu eteenpäin ja toivon kovasti että ilahduttavat jotakin uutta kaksosperhettä vaikka eivät ihan priimaa ompelujäljen kohdalta olekaan. Tässä kohtaa on nimittäin pakko todeta, että jatkossa minun on parempi pysyä kaukana joustavien ja joustamattomien kankaiden yhdistelystä, siitä ei vain tule yhtikäs mitään! Toinen venyy ja vanuu ties minne kun toinen ei jousta milliäkään. Ihmissuhteissa tämän olenkin todennut jo aiemmin, mutta pätee selkeästi myös ompelun saralla ;)




keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Serkkupojan synttärit

Samalla kun juhlittiin veljeni pyöreitä, käytiin myös myöhästyneesti hänen poikansa synttäreillä. Lahjaidea muhi mielessä kuukauden jos toisenkin, mutta valmistui epäilyistä huolimatta!


Ostin joskus aikaisemmin kankaat "kun halvalla sai" -periaatteella huppupyyhkeisiin omille lapsille ja samalla tuli mieleen myös tämä lasten serkkupoika joka virallisesti juhli toukokuussa 2v. juhliaan.


Testaajina toimivat uskollisesti omat lapset ja meillä vilistikin "supel maakaleita" (=supersankareita) pitkin iltaa kun vuorotellen mukulat lainasivat serkun viittaa. Lupasin ommella heillekin omansa, mutta katsotaan kuinka kauan joutuvat raukat niitä odottelemaan, sen verran kun oli tylsää ommeltavaa vaikka nopea olikin.


Paloautokangas on ollut ensimmäinen kangas, jonka poika on heti kaupasta kotiuduttua ominut ja kannellut sitä milloin missäkin hokien "*(oma nimi)*:lle paita". Poru nousi jo kun hän näki äidin leikkelevän paloautoja ja väitti niistä tulevan paidan serkulle. Loppu hyvin, kaikki hyvin: molemmat pojat saivat paitansa ja kangas tuli kulutettua paria silppua lukuunottamatta kokonaan. Ja kun poika sai paitansa, vanhasta tuli kiire päästä eroon sillä uusi paita oli saatava päälle HETI (joo, myönnän, äiti ei taaskaan ollut tarpeeksi nopea ja kiukkuhan siitä tuli... kuten nykyään aika monesta muustakin asiasta). Mieluinen paita siis, toivottavasti yhtä tykätty myös veljen pojalla!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vielä se kesä tulee takaisin!

Vaikei juuri tällä hetkellä ulkona helteiseltä näytäkään, luotan helteden paluuseen. 


Tampereen reissulla oli pakko vierailla Triteksin myymälässä ja mm. tämä pilkkutrikoo tarttui matkaan. Hetken emmittyäni iskin sakset kankaaseen melko uhkarohkeasti ilman sen suurempia suunnitelmia tai kaavoja.

Ja onneksi uskalsin, sillä tästä tuli kyllä ihan kiva. Eteen tein rypytyksen nauhakujalla, joka tosin ei kuvista kovin selkeästi erotu. Tein nimittäin jälleen virheen kun pyysin miestä kuvaamaan, lopputuloksena neljä kuvaa joista sain valita ne vähiten huonot... 



Tosi käyttöön mekko pääsi jo heti viikonloppuna kun veljeni täytti pyöreitä. Tämän perusteella voin todeta tyytyväisenä että ei muuten kiristänyt tai puristanut vaikka herkkuja tulikin santsattua useampaan otteeseen. Kyllähän se turvotus ikävästi mahan seudulla näkyy kun mekko on tyköistuva, mutta äitiyden myötä olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja aloitan sen terveellisemmän elämän jälleen ensi vikkolla. ...kuten tähänkin saakka ;)

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kesä tulee, oletko valmis?

 Viime keväänä en ommellut yhtään kesävaatetta, sillä olin pessimisti. Epäilin ettei helteitä tulekaan ja kaikki hienot kesävaatteet jäävät käyttämättä. Arvata saattaa kuinka sitten kävikään kun mittarin lukemat ensimmäistä kertaa huitelivat yli parinkymmenen! No niinpä, kiirehän siinä tuli!


 Tällä kertaa olen läksyni oppinut. Laniteltiin pari viikkoa sitten seudun ompelijoiden kanssa ja päätin aloittaa urakan. Tylsiä mutta niin tarpeellisia perusvaatteita. Jotten ihan olisi kyllästynyt, yritin keksiä edes hieman jotain jujua osaan vaatteista.


Koska neitimme on viime kesästä kasvanut, sain vihdoin kokeilla monien kehumaa Hoops-kaavaa (Ob 3/-12). Kankaan ostin ystävältä jo viime kesänä t-paitaa varten, mutten saanut mielestäni mielikuvaa tästä kyseisestä paidasta, joten tässä se nyt on. Kaava on minusta hyvä, sopivan tyttömäinen mutta kuitenkin ihan perus. Tosin erittäin niukkaa mitoitusta! Neiti käyttää vaatteissa kokoa 86 ja tämä paita on piirretty 92 kaavalla lisäten helmaan pituutta reilusti. Juuri sopiva nyt, ilman minkäänlaista kasvunvaraa!


Ihanan pehmeät perhoset eivät mielestäni vaatineet mitään lisäyksiä, joten ne liihottelivat tähän peruspaitaan. Kaula-aukon käänsin framilonilla. ...tässä paidassa sitä kasvunvaraa sitten onkin, nauroin jo että taisin huomaamattani ommella neidille edellisen ja vuoden päästä tulevan kesän vaatetuksen, kun koot eivät oikein sattuneet kohdilleen!


Pojalle leikkelin ensin t-paidan tuosta tämän paidan keskellä olevasta kankaasta, mutta koska sitä jäi yli ja pinossa oleva tähtikagas huuteli seuraa, jatkoin leikkomista. Sain näin kaikki palat kankaasta tehokkaasti käyttöön kerralla. Sivuihin laitoin jatkeeksi taitteelta leikattuna tähteä ja koska mallina oli raglan, onnistui tuo ompelukin ilman kainalossa menevää sivusaumaa. Ja sain samalla paitaan sen kaivatun jujun. Kaava tuttu ja turvallinen Brave Fireman. Ja jos joku ihmettelee, niin se ensimmäinen paita vielä odottelee puolivalmiina loppuun ompelijaa. Niiden muiden laneilla aloitettujen seurassa tietysti, ettei yksinäisyys iske!


Tyttö sai vielä kesäksi mekon kierrätyshengessä, kun pilkoin äidiltäni saaman vanhan verhokapan hameeksi ja ompelin yläosaan kiinteäksi topin. Tämä ei ihan sujunut ajatusteni mukaan, mutta katsellaan josko kuitenkin kunnon helteillä sattuisi päälle eksymään. Ja luulenpa että kerta päällä riittää, sen verran on tuo yläosa haavoittuvan värinen kesän mansikoita ja muita herkkuja ajatellen!

Loput laneilla lähes valmiiksi ommellut vaatteet esittelen, kunhan saan ne tehtyä loppuun ja kuvattua. Tähän voi tuttuun tapaan vierähtää tovi näiden arjen rajoittavien tekijöiden takia, mutta tavoitteena on kuitenkin ehtiä ennen syksyä, joten palailemisiin ;)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Juhlat juhlittu ja arkeen palattu

 Juhlat on nyt juhlittu ja arki koitti. Onneksi vaan hetkeksi, sillä huomenna jätetään isi ja lapset viettämään vaihteeksi laatuaikaa keskenään kun tämä mamma suuntaa kohti Tallinnaa ja sen houkutuksia. Jos vihjaan että matkaseurueena on joukko muita ompeluun hurahtaneita, ei lie yllätys kellekään että Karnaluks siintää silmissämme?

Muumifaneille muumeja

Nyt kuitenkin katse vielä hetkeksi juhliin, sillä sain kun sainkin sankareille itse tehtyä päälle, vaikka tokihan se piti viimetippaan jättää!


Neiti sai ylleen Ikasyrin palloja. Kaavana Ottobren Autumn Roses koossa 86 ja se olikin suoraan melko sopiva. 
 

Piilovetoketjun tilalle laitoin pitsivetoketjun ja vyötärölle solmin vyön peittämään pientä väljyyttä yläosassa.
 

Pojalle ompelin peruspaidan, johon silityskalvoilla askartelin kravatin. Tietenkin onnistuin sulattamaan kuvaa liikaa ensimmäistä kertaa ikinä ja reunasta muovi vähän levisi yli rajojen. Päätin kuitenkin jättää asian huomiotta, sillä tätä paitaa ei välttämättä kovinkaan montaa kertaa tulla käyttämään ja ei tuo reuna pahasti silmille hyppää jos ei tiedä katsoa. Sitäpaitsi elohiiremme tuskin päästää ketään paitaansa tarpeeksi läheltä tutkimaan!


Farkkujen kaavankin löysin Ottobresta (mallia en nyt tähän hätään muista) ja kankaan otin lopulta oman kaapin kätköstä useamman virhetilauksen jälkeen. Jo kaavojani leikellessä kiinnitin huomiota kapean näköisiin lahkeisiin ja leikkasin reilummat saumavarat varmuudeksi. Ja hyvä niin, sillä kaava osottautuikin todella kapeaksi! Vaippavaraakaan ei kaavassa ollut, joten jouduin lisäämään valmiisiin housuihin vielä resorin vyötärölle lisää korkeutta tuomaan. Tämä ratkaisu osottautuikin hyväksi ja housut istuivat päällä hyvin. Sen verran napakat nämä kuitenkin  on, että taidan etsiä näille pienemmän (tai vaipattoman) käyttäjän jatkoa ajatellen.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Tyynyjen päivitystä

 Löysin koneen kätköistä kuvat meidän sohvatyynyistä, jotka ompelin jo joskus tammikuussa.


Ikeasta pisti silmään tuo pöllötyyny, vaikken pinkistä niin välitäkään. Talven jäljiltä olohuoneemme oli hyvin väritön ja niinpä tuo tyynynpäällinen tarttui mukaani. Ja koska kotona odottavat muut tyynynpäälliset eivät enää sattuneet uuden kanssa yhteen, ostin myös pätkän paksua raidallista puuvillaa.


Hetken kangasta pyöriteltyäni päätin tehdä toiseen tyynyyn suorat ja toiseen vinot raidat. Kiinnitys on kam-nepeillä ja päälliset ovat näin helposti irritettavissa uusien tuulten puhaltaessa kodissamme. Hyvä niin, sillä tänään ostin verhokankaat, jotka eivät tietenkään sovi mitenkään näihin päällisiin ;)

Lopun kankaan käytin toalet-pussukkaan (josta ei tosin ole kuvia). Sitä minun matkatöissä viikot ahertava mieheni oli tovin jos toisenkin saanut odotella, mutta vihdoin sen sai ja pussukka pääsikin suoraan kovaan käyttöön.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Äitin muruset

 Niin se vaan aika kuluu ja meilläkin ollaan jo kaksi vuotiaita (tai jos tarkkoja ollaan niin ei ihan vielä, vasta illalla)! Äitin vauvat! Samaan aikaan katson lapsia haikeudella ja muistelen pieniä tuhisevia nyyttejä kun taas toisaalta iloitsen päivä päivältä isommista ja taitavammista lapsista. Tähän väliin kuuluu todeta kaikkien vanhempien huulilla aika ajoin oleva kysymys: Mihin tämä aika oikein katoaa?


Synttäreitä juhlitaan kunnolla vasta tulevana sunnuntaina ja siiheksi täytyisi tämän äidin ehtiä tehdä vielä yhtä ja toista. Muunmuassa lasten juhlavaatteet ovat vielä paininjalan alla, mutta ei hätää, viimetippa on minun paras kaverini tai ainakin hyvä hoputtaja jos ei muuta!

Eilen juhlittiin jo ensimmäinen osa synttäreistä ystävien kesken ja sitä varten askartelin coctailtikuista pieniä viirejä. Nämä osottautuivatkin suuriksi suosikeiksi eritoten neidin mielestä ja näitä kanniskeltiin koko päivä vaalien kuin kalleinta aarretta.


Lahjojen makuunkin on jo päästy, kun muutama viikko sitten hain postin huomasta lapsille omat Puky-potkupyörät jotka mummo ja ukko lupasivat synttärilahjaksi ostaa. Tyttö otti pyörän heti omakseen ja tykkää sillä potkutella tietä edes takaisin.


 Poika totesi pyörän olevan turhan kiikkerä ja vaihtoi menopeliä kesken harjoittelun. Tällä meno oli oikein sujuvaa ja isikin sai tutustua pyörään kantamalla sen takaisin kotiin ;) Mutta ehkä poikakin vielä hieman mietittyään kokeilee uudelleen, jos ei ennemmin niin ainakin myöhemmin. Selvästi erottuu luonne-erot tässäkin asiassa, tyttö on rohkeampi kokeilemaan uutta kun taas poika tarvitsee hetken asian sulatteluun.



Koska meillä ei juhlimista jätetä vain lapsiin vaan myös vanhemmilla on syntymäpäivät lasten kanssa samassa ryppäässä, on minuakin jo lahjottu. Tästä ihanasta panda-pussukasta ja lasten saamista ihanuuksista löytyy lisää tietoa Marjon MadeByMade -blogista :)