tiistai 18. kesäkuuta 2013

Rakastunut sipuliin

Sain itselleni Onion 2035 -kaavan ja aivan niin kuin epäilinkin, rakastuin. 


Ensimmäinen versio on äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Tämä on tehty m-koolla ja on minulle liian iso, toivotaan että koko sattuu minua hieman isommalle äidilleni! Kangas on Triteksiltä.


Seuraavan kokeilun tein koossa xs, rinnan alta jätin sauman kokonaan pois. Tästä tulikin juuri sopiva (käytän normaalisti s-kokoa) ja malli on erittäin hyvin istuva. Näitä tulee varmasti tehtyä monin eri sovelluksin, hyvä peruskaava!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Äitienpäivä?

No juu, myönnetään, äitienpäivä oli ja meni. Muistiin itselle ja ehkä vinkiksi muille, nämä lähti meidän lasten mummoja ilostuttamaan.

Tyynyliinassa käsikukkasia.

Kortteihin teippasin tekstin, jonka jälkeen perheen taiteelliset johtajat maalasivat kortin valitsemillaan väreillä. Siten vaan teipit irti ja kortti olikin valmis! Paketeissa teippailuteema jatkui.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pikaisesti ommeltua

Tai no, pikaista olisi ollut jos kone olisi suostunut toimimaan niin kuin halusin. Mutta tässä kuitenkin lopputulos.


Nanson trikoo paikallisen kangaskaupan palalaarista, ohje omasta päästä ja ei kun menoksi. Lopputuloksena mekko aurinkoisia kelejä odottamaan, eiköhän tämä päällä voi katsoa terassilla ammeessa polskivia lapsia.


Reunaan ompelin rullapäärmeen, jonka sain toimimaan jotenkuten pitkän kamppailun jälkeen. Liekkö aika viedä saumuri huoltoon vai selviäisinkö vielä tästäkin lepertelemällä sille kauniita sanoja kiroilun sijaan?

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kesä tosiaan yllätti... MINUT

Väriä elämään!

Niin kuin jo aiemmin kerroin, kesä yllätti minut. Olen lähtenyt kesään ajatuksella: "pessimisti ei pety". Ihana yllätys oli huomata eräänä päivänä lämpömittarin kivunneen jo yli hellerajan. Ja niitä päiviä onneksi tuli lisää, toivottavasti jatkossakin vaikka nyt säät ovat jo viilenneet hieman (lue: aivan liikaa). 

Tunika/mekko Virkkukoukkusesta ostetusta sydäntrikoosta.


Vaikka helle sinänsä oli kiva juttu, tuli tälle äidille kiire. Lapsilla kun ei ollut helteeseen sopivaa vaatetusta, sillä eihän niitä viime kesänäkään tarvittu. Noh, viime kesä oli ja meni, nyt on nyt. Nips naps kankaita paloiksi ja pahimpaan t-paitapulaan helpotusta näistä ihanista kuoseista.

Sari Ahokaisen herkullinen kuosi.

Kaikki on leikattu Ottobren (3/2013) Brave Firemen -kaavalla. Kokona 86cm hieman pidennettynä, neidin paidat on tosin tehty ilman saumanvaroja.

Saman kuosisuunnittelijan toinen taidonnäyte.

Kestovaippakaupasta tilattuja raitoja.

Ja kaapin perällä lojuneita tähtikankaita (Michas Stoffecken ylläristä reilu vuosi sitten?)

Tämä paita osallistui kaverinsa kanssa Project SaVaWay:hin johon ylläri tilattiin Ikasyriltä. Toinen paita tosin pääsi lasten serkkupojan synttäripakettiin ennen kelvollista kuvaa, mutta muutoin paita oli identtinen tämän kanssa, resorin väri vain oli harmaa.

Tästä kuvasta pilkottaa hieman uusi rakkauteni: "Itse tehty" -merkki. Ehkä joskus vielä tilaan näitä ihan omalla tekstillä, siihen saakka tyydyn näihin Sampsukasta ostamiini. Kiva viimeinen silaus vaatteelle, ja tietävät lapsetkin sitten vähän isompana miten perin ne vaatteet puetaan päälle. Siihen saakka auttakoot miestä lasten pukemisessa ;)

 Muistinko jo mainita miten vihaan kanttaamista? Hetken jo luulit sen alkavan sujua, kunnes kaikki meneekin taas päin sitä itseään. Harkitsen vakavasti kantinkääntäjään sijoittamista...







torstai 6. kesäkuuta 2013

Kun kahdesta tuli neljä (skippaa suosiolla jos luet blogia vain käsitöiden takia)

Aika ajoin näkee lehdissä tai muussa mediassa keskustelua siitä, kuinka toinen lapsi muuttaa elämää rajummin kuin ensimmäinen. Äsken Meidän perhe -lehteä kahvikupin äärellä lukiessani törmäsin taas samaan asiaan kun siellä annettiin kirjavinkiksi Taina Lainasalon ja Silja Salmen Kun kolmesta tulee neljä -kirja. Itse en ole kyseistä kirjaa nähnyt enkä luultavasti aio etsimällä etsiäkään luettavaksi, mutta jos tuo opus vastaan joskus tulee niin voisin sen ehkä lukaistakin. Meillähän tuo ei ole ajankohtainen, sillä kahdesta tulikin kerralla neljä, mutta kirja vaikuttaa lehden esittelyn perusteella erittäin mielenkiintoiselta.

Useissa blogeissa, joita olen jo vuosia seurannut ja joihin on syntynyt esikoinen samoihin aikoihin meidän lasten kanssa, odotetaan jo kiivaasti toisen lapsen syntymää, tai ainakin tärppäämistä. Itselleni tämä on hyvin kaukainen ajatus, sillä tällä hetkellä on aikoja kun epäilen, saanko edes nykyisiä lapsiani kunnialla kasvatettua aikuisiksi. Meille ei siis ihan heti ole toiveissa kolmatta lasta, voi olla että sen aika tulee nopeammin kuin uskommekaan, mutta toisaalta voi olla että sen aika ei tule koskaan, aika näyttää. Nautin nyt tästä hetkestä kahden lapsen äitinä.

Niin kuin varmasti joku teistä muistaakin, olin lievästi shokissa kun sain kuulla odottavani kaksosia. Moni asia on varmasti jo käytännön syistä erilailla nyt, kuin mitä olisi ollut jos meille olisi tullut vaan yksi lapsi. Olen kuitenkin päättänyt heti alkuun, että minä en jumahda kotiin lasten kanssa vain, koska heitä tuli kaksi kerralla, vaan lähden rohkeasti kokeilemaan uusia asioita. Mitä sitten jos lapset huutaa julkisilla paikoilla, se on elämää! Tai mitä sitten jos viereinen mamma katsoo paheksuen kun en aina juoksekaan lapsen perässä puistossa vaan yritän yleissilmäyksellä jatkuvasti arvioida kumpi lapsistani tarvitsee minut milloinkin. Monissa asioissa lasten kanssa reissatessani olen saanut kuulla olevani täysin hullu (eritoten toiset kaksosten äidit ovat tämän sanoneet), mutta asenne ratkaisee! Voin luvata että kun olet selvinnyt neljän tunnin junamatkasta yksin kahden yliväsyneen vuoden ikäisen kanssa, vieläpä melko rauhallisissa tunnelmissa, olet varma että pärjäät missä vaan! Ja mitä rankempi matka, sen paremmalta kotielo taas hetken maistuu! Asenne ratkaisee!

Mutta palatakseni takaisin aiheeseen. Minähän en mitään tiedä yhden lapsen kasvattamisesta, joten voin olla toki aivan väärässäkin ja tietysti kaikissa perheissä on omat juttunsa, mutta oma kuvitelmani on että tämä väite toisen lapsen syntymästä pitää paikkaansa. Ensimmäisen lapsen kanssa voit tehdä halutessasi kaiken juuri lapsen oman rytmin mukaan. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, on tämä esikoinen jo vaatimassa omiaan, eikä vauva saakaan määrätä koko perheen rytmiä, saatikka omia kaikkea vanhempien huomiota vaan on jaettava se tasan molempien lasten kanssa. Voi tulla mustasukkaisuutta isomman lapsen osalta ja pieni taas ymmärrettävästi vaatii tietyn huomionsa kun on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Jne jne.

Tavallaanhan asia ei ole kovin erilainen meilläkään, huomiota on opittava jakamaan ja vaikka voisi olettaa ja toivoa, ei kaksi samanikäistäkään aina kulje täysin samassa rytmissä vaikka kuinka yrittäisi. Suurin ero on kuitenkin siinä, ettei meillä tiedetä muusta. Luulen että ei ole vanhemmille niin suuri shokki opetella suoraan toimimaan kahden lapsen kanssa, kun muuttaa kaikki totutut tavat (no joo, ei nyt ihan kaikkea onneksi kuitenkaan mutta paljon) toisen lapsen syntyessä.

Kovasti aihe minua kiinnostaa, joten jos siellä ruudun toisella puolella on mielipiteitä tai kokemusta asiasta, kuulisin mieluusti olenko aivan metsässä pohdintoijeni kanssa! Ja tämä teksti on tietysti kirjoitettu meidän kokemusten pohjalta kun kaksoset on esikoiset, olisi kiva myös kuulla jos perheessä on jo entuudestaan lapsi/lapsia kun monikot syntyvät.

Ja hei kokeneemmat, millon tajuan että meitä tosiaan on neljä kahden sijaan ja ruokaakin on tosiaan laitettava niin että se riittää kaikille meille!? :D

Siksakkia


En tiedä kehtaanko edes kertoa näiden olevan SavaWay -haasteeseen tehdyt, sillä aikaa kyseisestä haasteesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Mutta myönnetään nyt, sillä ompelu tapahtui kyllä ajallaan, bloggaus on vaan tökkinyt.


Lähtökohtana oli Käpysen ylläristä paljastunut saharaita keltaisen ja vihreän muodossa, itse lisäsin sopivan resorin.


Ensimmäinen visio oli tehdä tytölle kesämekko ja sen saksin ilman kaavoja. Ihan kiva tuli!


Koska kangasta vielä jäi, nappasin ensimmäisenä käteen sattuneen kaavan ja ompelin pojalle uusimman Ottobren (3/12) kaavoilla (jos en ihan väärin muista niin kaava oli Sumer Sea) housut. Malliltaan kaava on ihan ok, mutta resorit eivät ohjeessa ole kaksinkerroin ja sen kyllä jatkossa muutan. Housuissa vierastan myöskin kirjavia kankaita, sillä yksivärisiä yläosia on niukasti. Niinpä nämäkin housut ovat jääneet laatikon pohjalle odottelemaan sopivia yläosia (joita joskus toivottavasti tulee).

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kesä yllätti amatööriompelijan. Ompelukone on sentään surissut aina välillä, mutta tietokone on työntänyt luotaan samalla kun aurinko on kutsunut nauttimaan lämmöstä.


Tämän mekon ompelin hellepäiviä varten kestovaippakaupasta ostetusta raitatrikoosta. Tykkään niin kovasti tästä kankaasta ja sitä löytyykin kaapista jo useassa eri värissä. Niin ihanan napakkaa kangasta, näitä lisää! Ja mekostakin tuli kerralla yksi kesän suosikeista, kyllä kannatti ottaa riski ja leikkoa kangas inspiraation saattelemana! Kaavaa ei siis ollut, vaan yläosaan otin mallia vanhasta topista ja helman leikoin summassa.

Lisää kuvia tulossa kun apujoukot (lue: huutavat, muka päiväuniaan nukkuvat huligaanit) ja kelit sen sallivat, nyt ilmeisesti kutsuu jälleen terassi ja vesileikit.