Project SaVaWay

Tässä lähtötilanne, kaksi tuntia aikaa tehdä taikoja.

 

 Taioista en tiedä, mutta lopputulos on tässä. Toivottavasti toimii, tähän aikaan illasta en ole valmis herättämään käyttäjiä vaan tyydyin viemään vain nallet kainalosta. Ja lupaan kautta kiven ja kannon, että vien nuo nallukatkin vielä takaisin ennen kun kukaan niitä huomaa kaivata :)

 

Kyseessähän on siis Saumanvara-ryhmän perjantai-illan haaste project runwayn merkeissä. Tällä kertaa aikaa oli kaksi tuntia, kangas, kaavat ja ideat sai olla valmiina, leikata sai vasta kello 21. Ja kankaan piti olla joustamaton puuvillakangas. Hyvä potku persuuksille, olen suunnitellut näitä jo varmaan puoli vuotta!

Pieni virhekin epäkohta kuvassa näkyy (kuka huomaa?), mutta tuskinpa se käyttöä haittaa. Ja kuvat on surkeita jälleen, puhelimella kun nyt vaan on paljon helpompi siirtää kuvat pikaisesti koneelle!

Miten kuvata ikiliikkujaa?

Tytöllä on liian vähän tunikoita ja pihi äiti ostamaan vaatteita vaan siksi että ne on kivoja, joten äidin on ommeltava itse.

Kaava on alunperin sama Kisuliini-bodyn kaava, millä olen useamman bodyn jo ommellut. Helmaa ja leveyttä, tereet ja pari muuta muokkausta ja tunika on valmis. Vielä ennemminkin mekko, mutta meneepähän pidempään.

Kaveriksi lipaston kätköistä kaupan legginssit, jotka sattuivat olemaan tismalleen oikeaa sävyä.

Koska lapset jo kävelee päivä päivältä enemmän, minunkin ompelukseni alkavat muuttua bodyista tunikoiksi ja paidoiksi, vihdoin kun se on mahdollista ilman jatkuvasti vilkkuvia napoja. Hihattomat bodyt on vielä tällä hetkellä käteviä alla, mutta kesää kohden ylimääräiset vaatekerrokset pikkuhiljaa riisutaan alta. 

Muistinko muuten jo sanoa, kuinka hassulta näyttää nämä kaksi kahdella jalalla tallaajaa taapertaessaan ympäri asuntoa? Ihana on myös huomata, kuinka joka päivä lapset tuntuvat oppivan jotain uutta. Yksi ilta etsittiin tuttia jokapaikasta ja lopulta se löytyi mökistä, jonne on nyt monta päivää työnnetty erimuotoisia palikoita (tiedättehän ne laatikot, joissa on reiät ja niihin pitäisi satuttaa oikean muotoiset palikat). Tutti oli ilmeisesti oikean muotoinen kun se oli sisään saatu :)

Kevät tulee!

Tai no, kesää tämä setti kyllä saa odottaa. Kun näin kankaat, tiesin heti mitä niistä tulee.

MailExspress -tunikan koot alkavat harmillisesti vasta 86cm:stä, joten tirppanalle kaavaa oli pienennettävä kun visiostaan ei voi luopua. Tiesin jo leikkaamista ennen, että suurihan tästä tulee, mutta onhan kesäänkin vielä aikaa! Sitäpaitsi elokuussa on usein vielä lämmin, joten neiti ehtii kasvaa vielä monen monta kuukautta. Siksakista vielä legginssit ja setti on valmis.

Kokeilin näitä neitille päälle ja yllättävän kivasti menevät jo nyt. Isoja ne ovat, mutta housuihin tein käännettävät lahkeet ja tunika nyt voi olla löysäkin, meneepähän pidempään. Omasta mielestäni aika kivat ja raikkaat tuli! :)

Tämä lintu lensi toivottamaan syntymäpäiväonnea ystävälle, kaveri lensi maailmalle sellaisella kiireellä ettei kuvaankaan ehtinyt. Samoin kun tämän kortin mukana matkaan lähtenyt patalappu. (Mutta tiedän vastaanottajan lukevan, joten kun seuraavaksi kuvailet omia käsitöitäsi, kuvaapa siinä sivussa patalappukin niin saan sen tänne itselle muistiin ;) ) Ei sillä että se niin hieno olisi ollut, mutta onpahan jälkikäteen mahdollista seurailla mitä kaikkea on tullut tehtyä :)

Nyt sormia jo polttelee smartpost koodi, jolla saan hakea IKASYRin ihanat velourit laatikosta ja aloittaa lasten keväthaalareiden ompelun. Tänään valmistui koeversio (!!!) haalarista, mutta siitä myöhemmin lisää.

Itsellekin jotain

 Välillä on kiva ommella itsellekin.  Kankaan ostin jo syksyllä ja alusta saakka tiesin että siitä tulee minulle itselleni ihan peruspaita. Kaavaa vaan ei meinannut löytyä.

Tämän ompelin Jokatyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavalla ja kiva tuli. Harmittaa vaan kun en muistanut ottaa huomioon kankaan koostumusta. Minun saumurin neulat nimittäin rei'ittää puuvillatrikoon niin, että tämäkin paita on ensimmäisen käytön jälkeen jo lähes käyttökelvoton. Voi olla että kokeilen vielä ommella ompelukoneella sauman vierestä uuden ompeleen, josko siinä ongelma ei olisi yhtä paha. Tykkään nimittäin paidan väristä kovasti ja haluaisin tätä käyttää uudemmankin kerran!

Tästä kuvasta puolestaan ei kovin hyvin selvää saa, mutta kyseessä on kaavan testaukseen tehty huppari. Pohjana siis sama kaava kun yllä, saman kirjan hupun kanssa. Malli on erittäin kiva ja seuraavat kankaat jo odottavat leikkelijäänsä!

Mustikoita talvella

Ompelin lasten pari kuukautta nuoremmalle serkulle Ottobren mustikkahaalarit tämän äidin toiveesta. Kankaan tosin valitsin itse (lue: valitsin kaapista sen mitä oli tarpeeksi) ja jo palat leikattuani päätinkin sopivan vetoketjun puuttuessa, että haalariin tulee nepparit. Työssä kaikki vastusti ja inspiraatiokin katosi, mutta vihdoin tuli valmista. Ja mikä parasta, ennen kuin saaja ehti kasvaa yli tuosta koosta! (Ja juuh, anteeksi laiskuuteni, kuva on taas puhelimella otettu ja värit eivät ole sinnepäinkään. Haalari on oikeasti ommeltu tummanharmaa-keltaisesta raitajoustiksesta, resorit on mustat)

Koska haalari näytti valtavalle, oli sitä pakko kokeilla omalle pojalle. Ja kyllä, äidin pojasta on tullut niin iso ettei ompelus ollut senttiäkään liian iso! Itse en koskaan oikein ole näille haalareille syttynyt, mutta tämä oli niin kivan näköinen poikasen päällä, että mielessä jo kävi hänellekin vastaavan ompeleminen.

Lasten valtakunta

Lupasin joskus kauan sitten laittaa kuvia lastenhuoneesta, kunhan se muokkautuu valmiimmaksi. Valmista ei ole tullut, mutta leikit siellä tuntuvat maistuvan silti. Päätin laittaa pari (huonolaatuista kännykällä räppäistyä) kuvaa nyt kun vihdoin tänään alhaalla ollessani lupaukseni muistin.

Parin säkkituolissa huonosti nukutun yön jälkeen lastenhuoneeseen muutti mummolasta vanha hetekka. Sitä onkin tarvittu useampana yönä kun joku/jotkut pienen pienet rääkyläiset ovat tarvinneet äitiä kellon ympäri. Aina ei tosin hetekkakaan ole tarpeeksi lähellä ja olenpa joskus nukkunut paljaalla lattiallakin pinnasängyn vieressä kun ilmeisesti tieto äidin epämukavasta olosta on auttanut pieniä ihmeitäni nukkumaan. Vaikka tuo sänky on tehnyt lastenhuoneesta kovin ahtaan, on se korvannut tilan puutteen parempien yöunien lisäksi myös satunnaisten päiväunien avulla. Ja vaikka ikkunan alla on kova veto ja äidin niskat ovat näin ollen vielä normaaliakin huonommassa kunnossa, ei tuosta luovuta vielä hetkeen.

Tytön sängyn päällä on enoni vaimon työkaverin (selkeää, eikö!) maalaamat taulut, joista ensimmäisen sain itse rippilahjaksi. Sain päähäni kysyä taululle kaveria, ja niin saimme prinsessan viereen prinssinkin. Näistä tykkään kovasti, vaikka yleensä rakastankin kirkkaita ja selkeitä värejä. Kuvat ovat luokattoman huonot ja ei todellakaan tuo esiin taulujen kauneutta.

 Pojan sängyn yllä ei vielä ole mitään, mutta ehkä vielä joskus. Kuvan laidassa näkyvän lipaston päälle olen pyytänyt isääni rakentamaan lokerikkohyllyn jota luultavasti esittelen myöhemmin. Lipaston sisällä säilytetään lasten vaatteet ja jos en vielä ole maininnut, tuo nielee sisäänsä mielettömän määrän vaatteita ja tavaraa!

Tuo kuvan yläreunassa näkyvä joutsen on muuten minun tekemäni ja sen saa lentämään narusta vetämällä. Olen sen tehnyt opiskeluun kuuluvalla puutyökurssilla ja muistin onneksi ottaa sen käyttöön ajoissa. Kun tuohon kyllästyn, minulla on vielä jemmassa oma vanha Dumpo-norsuni, joka toimii samalla tavalla ja jonka voin vaihtaa joutsenen tilalle niin halutessani.

 

Sillä aikaa kun äiti kuvailee huoneen toista päätä, arki näyttää selän takana tällaiselle. Ja oikeastihan tässä on vain puoli totuutta, sillä tyttö oli kuvan ottohetkellä yökylässä mummolassa ja tuhoajia oli normaalin kahden sijaan vain yksi (lisäksi olin jo kerran ehtinyt siivota nuo lelut nätisti laatikkoon ja kirjahyllyyn...).

Tässä vielä vaatehuoneen ovea koristava kirahvi, jonka äitini oli jostain ostanut muutamalla eurolla. Eihän tuo välttämättä sisustuksen väreihin käy, mutta eipä tuo huone nyt muutenkaan niin viimeisen päälle ole ja lapset tykkäävät tuota katsella ja taputella. Eihän tuo huone minua varten ole, vaan lapsia!