Olen ihmetellyt kun äidit valittavat etteivät ehdi päivän aikana syödä. Miksi ihmeessä, kävelee kaapille ja syö vaan, eikö se niin mene? No, niin se tähän saakka on mennyt. Mutta ei enää, meillä nimittäin kontataan. Ei, ei ja vielä kerran ei. Lisäksi jatkuvaa hyppimistä perässä. Ja tiedättehän, tämä kertaa kaksi. Paitsi että kun tyttö on nopeampi, kiukkuaa veli jatkuvasti kun ei ehdi perään. Ja kiukutessaan kohottaa katseensa taivaaseen ja yrittää ylös. Nyt jo välillä on polviseisonnasta toinen jalka suoristettu ja huojuttu siinä, useimmiten kopsahdus ja parku seurauksena.Ja kaiken kruunaa huonot päiväunet. Että juu, kertokaa missä välissä tämä äiti syö?
Huomenna kuitenkin nokka kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jospa tänään ehtisi vielä parit housut leikkoa ja ommella lapsille mukaan kun mies tulee kotiin. Ja Tampereen suunnalla kuulemma jo kovasti suunnitellaan missä lapsia kärrytellään ja kuka tekee mitäkin, eli tämän äidin toiveissa on hieman myös "omaa" aikaa hyvässä seurassa :)