Hiljaista on. Ei jaksaisi mitään ja pakollisten asioiden jälkeen ei aikaa juuri riitä kun nukkumiselle. Niinhän sitä käy jos tarvitsee unta vähintään 12 tuntia ja silti on väsynyt. Olen niin kateellinen ihmisille, joille riittää vähempi uni!

 Innostuin skräppäämisestä, kun löysin alennuksesta aihetta käsittelevän kirjan. En ole jaksanut sitäkään kokeilla tätä yksinkertaista korttia enempää, mutta kunhan viikonloppuna pääsen Helsinkiin askartelukauppaan kiertämään, niin eiköhän innostus taas löydy. Tein siis kortin kummitytön isosiskolle ja tuntui tuo tykkäävän, se kai tässä on tärkeintä. Ja tietysti se, että itsestäni oli ihanaa pitkästä aikaa laittaa musiikkia soimaan ja alkaa näpertämään jotain pientä täysin uppoutuneena omiin ajatuksiin. Ihanaa rentoutumista ettenkö sanoisi!

Lisäksi aikaa on uponnut vaihteeksi remontoimiseen. Juuri kun saatiin siivottua edelliset sotkut, tuli isäni auttamaan keittiön sokkeleiden laitossa ja sirkkeli hurisi ... levittäen purua aivan joka nurkkaan! Mutta nyt keittiö alkaa vihdoin olla valmis, vielä maalia vähän sinne tänne ja se on siinä. Viikonloppuna saatiin laitettua olohuoneeseen lähes kaikki tapetitkin, joten yläkerta alkaa vihdoin näyttää hyvältä! Laitan ehkä myöhemmin kuvia ennen ja jälkeen tilanteesta, mikäli saan joskus aikaiseksi laiskotukseltani. Mutta on se vaan ihanaa katsoa reilu kuukausi sitten otettuja kuvia ja todeta että on sittenkin edistytty hurjasti!

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Nyt on vuokra-asunto luovutettu pois ja alettu totutella omaan. Kaaos on vielä täydellinen ja remonttia on vielä jäljellä, mutta tämä on oma :) Nyt jo tuntuu, kun ajelee keskustasta tännepäin, että kotiin ollaan tulossa. Ihana tuo tunne. Ompeluinnostus olisi valtava, mutta tavarat on vielä liian sekaisin ompelun aloittamiseen. Täytynee huomenna olla reipas, että saa koottua ompelupöydän paikoilleen ja pääsee suristelemaan.

Olen lueskellut muiden blogeja, ja niihin on kirjoiteltu viime vuodelta kohokohdat. Juttelin tänään yllättäin netissä opiskelukaverini kanssa pitkästä aikaa. Kun hän kysyi mitä kuuluu, vastasin tuttuun tapaa "ei kummempaa". Tajusin kuitenkin siinä viimeisen vuoden asioita kertoessani, että minähän valehtelin räikeästi päin naamaa! Vuosi 2009 toi minulle tullessaan:

- Kesäloman. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä työnhakijana. En tosin edes etsinyt töitä, sillä halusin nauttia vapaasta kesästä rankan vuoden jälkeen. Olo oli kuin ala-asteella, minulla oli aikaa tehdä mitä halusin, vaikka loma tuntuikin katoavan kuin siivillä.
- Ompelukärpäsen pureman monen vuoden tauon jälkeen.
- Vakituisen toimen.
- Ensimmäisen kummilapsen. Ja heti perään myös toisen. Ja muutenkin pikkuisia tuntui syntyvän vähän joka puolelle.
- Oman asunnon. Kauan olen rivitalossa asumisesta haaveillut ja nyt haave on toteutunut, vieläpä oman asunnon muodossa.
- Ja kun tarpeeksi kärsivällisesti jaksoi odottaa, yksi viime vuosien hartaimmista toiveista toteutui myös. Sain jouluna vihdoin myös lupauksen avioliitosta ja kihlauduimme rakkaan avokkini kanssa <3
- Portaan lähemmäs aikuisuutta henkisesti. Tajusin, että ihminen joka on saanut kokea kaiken tuon, on väkisin jo harpannut lähemmäs aikuisuutta. Täysin aikuiseksi en halua koskaan kasvaa (sisäistä lastani en halua suinkaan tukahduttaa täysin), mutta on mukava huomata saavuttaneensa asioita, joita on pitänyt aikuisuuden merkkinä.

Kaiken tuon jälkeen tajusin tänään, että minä voin rehellisesti sanoa että olen onnellinen :) Tietysti on paljon haaveita saavuttamatta, mutta ilman niitä elämä olisi tylsää. Edellinen vuosi on tuonut niin paljon hyvää, että kuljen uuteenkin luottavaisin mielin. Tiipin sanoja lainatakseni: "Vau, minä elän!" :)